Lainasin rahaa – milloin saatava vanhenee ja miten vanhentumisen katkaisee?
Yksityishenkilölle lainattu raha vanhenee yleensä kolmen vuoden kuluttua eräpäivästä. Vanhentumisen katkaisee esimerkiksi yksilöity maksuvaatimus tai velallisen osamaksu, jolloin alkaa uusi kolmen vuoden aika.
Kun lainaat rahaa ystävälle tai sukulaiselle, saatavasi ei säily ikuisesti. Velka vanhentuu yleensä kolmen vuoden kuluttua eräpäivästä, jollei vanhentumista katkaista sitä ennen (velan vanhentumisesta annettu laki 728/2003, 4 ja 5 §). Vanhentumisen voi katkaista yksinkertaisesti: riittää, että vaadit velkaa velalliselta tai muistutat siitä niin, että velka on yksilöity, tai että velallinen maksaa osan velasta tai muuten tunnustaa sen (10 §). Katkaisusta alkaa uusi kolmen vuoden aika (13 §).
Alla käydään läpi, mistä päivästä aika lasketaan, miten katkaisu tehdään oikein ja mitä tapahtuu, jos aika pääsee kulumaan umpeen.
Kolmen vuoden pääsääntö ja mistä aika alkaa
Vanhentumislain 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä ajankohdasta, josta lain 5–7 § määräävät ajan alkavan. Yksityishenkilöiden välisessä lainassa ratkaisevaa on, sovittiinko eräpäivästä.
- Eräpäivä on sovittu. Aika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty (5 § 1 mom.). Jos laina maksetaan erissä, jokainen erä vanhentuu omasta eräpäivästään, sillä pääoman lyhennykset, korot ja muut osasuoritukset vanhentuvat itsenäisesti (12 §).
- Laina eräännytetään sopimusrikkomuksen vuoksi. Jos velka voidaan vaatia maksettavaksi ennen eräpäivää esimerkiksi maksujen laiminlyönnin takia, aika alkaa siitä, kun velka on eräännyttämisen johdosta erääntynyt (5 § 2 mom.).
- Eräpäivästä ei sovittu. Velkakirjalain (622/1947) 5 §:n mukaan velallinen on tällöin velvollinen maksamaan velan, kun velkoja sitä vaatii, ja saa maksaa sen milloin itse haluaa. Vanhentumislain 8 §:n mukaan toistaiseksi myönnetty velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velan oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista katkaista. Kun velka on erääntynyt velkojan vaatimuksen johdosta, noudatetaan kuitenkin erääntymispäivästä laskettavaa kolmen vuoden aikaa.
Laki on velallisen suojaksi pakottava: siitä ei saa sopimuksella poiketa velallisen vahingoksi (3 §). Lainasopimukseen ei siis voi pätevästi kirjoittaa, että velka vanhentuisi vasta esimerkiksi kymmenessä vuodessa eräpäivästä.
Näin katkaiset vanhentumisen
Vanhentumislain 10 § luettelee vapaamuotoiset katkaisutoimet. Vanhentuminen katkeaa, kun
- osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta tai siitä, että vanhentuminen on katkaistu,
- velallinen maksaa velkaa tai muuten tunnustaa velan velkojalle, tai
- velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muuten muistuttaa velallista velasta.
Katkaisu edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa (10 § 2 mom.). Yleinen "muistathan vielä sen rahan" ei välttämättä riitä. Kirjoita viestiin ainakin, mistä velasta on kyse, milloin laina annettiin, paljonko on maksamatta ja että vaadit maksua.
Laki ei vaadi tiettyä muotoa, mutta riidassa velkojan on pystyttävä näyttämään, että katkaisu tapahtui. Siksi sähköposti, tekstiviesti tai kirje, josta näkyy päivämäärä ja vastaanottaja, on parempi kuin pelkkä puhelu. Säilytä myös tiliotteet, joista velallisen osamaksut näkyvät: osamaksu on itsessään velan tunnustus.
Vanhentumisen katkaisee myös oikeudellinen toimi, esimerkiksi kanne tai muu vaatimus tuomioistuimessa, saatavan ilmoittaminen velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä taikka ulosottoasian vireillepano (11 §). Tällöin vanhentuminen keskeytyy menettelyn ajaksi.
Mitä katkaisun jälkeen tapahtuu
Katkaisusta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika (13 § 1 mom.). Kolmen vuoden velka saa siis uuden kolmen vuoden ajan, ja katkaisun voi tehdä uudelleen ennen kuin sekin päättyy. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kuvaa sääntöä samalla tavalla omalla velan vanhentumista koskevalla sivullaan.
Jos velasta saadaan lainvoimainen tuomio tai muu ulosottoperuste, vanhentumisaika on sen jälkeen viisi vuotta (13 § 2 mom.).
Katkaisuilla ei voi pitää velkaa voimassa loputtomiin. Vanhentumislain 13 a §:n mukaan luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, aika on 25 vuotta. Tätä lopullista vanhentumisaikaa ei voi katkaista. Ulosottolaitoksen mukaan tuomioon perustuvat lopulliset ajat ovat 15 vuotta tuomiosta, tai 20 vuotta, jos velkoja on luonnollinen henkilö.
Mitä vanhentuminen tarkoittaa käytännössä
Kun velka vanhentuu, velallisen velvollisuus maksaa se lakkaa (14 § 1 mom.). Jos velka vanhentuu pääoman osalta, myös siihen liittyvät korot ja muut liitännäiskulut vanhentuvat (12 §).
Kaksi yksityiskohtaa on hyvä tietää:
- Tuomioistuin ei huomaa vanhentumista itse. Vanhentuminen otetaan tutkittavaksi tuomioistuimessa vain asianosaisen väitteen perusteella (18 §). Velallisen on siis itse vedottava siihen.
- Vanhentuneen velan maksua ei saa takaisin. Velallisella ei ole oikeutta saada takaisin suoritusta, jonka hän on tehnyt vanhentuneesta velasta (14 § 2 mom.). Laissa on poikkeus elinkeinonharjoittajan kuluttajasaataville, mutta ystävien ja sukulaisten väliseen lainaan se ei yleensä sovellu.
Jos velallisia on useita, aika lasketaan kunkin osalta erikseen, ja katkaisu tehoaa vain siihen velalliseen, johon se kohdistetaan (19 §). Jos lainasit rahaa pariskunnalle, muistuta kumpaakin.
Esimerkki
Annoit 1.3.2023 ystävällesi 3 000 euroa, ja kirjallisesti sovittiin, että laina maksetaan takaisin viimeistään 1.3.2024. Mitään ei ole maksettu. Ilman katkaisua velka vanhentuisi 1.3.2027.
Lähetät 15.1.2026 sähköpostin: "Vaadin, että maksat 1.3.2023 antamani 3 000 euron lainan, jonka eräpäivä oli 1.3.2024, tililleni 28.2.2026 mennessä." Viesti yksilöi velan ja on maksuvaatimus, joten vanhentuminen katkeaa ja uusi kolmen vuoden aika alkaa 15.1.2026.
Jos eräpäivästä ei olisi sovittu lainkaan, velka erääntyisi vasta vaatimuksestasi. Korkolain (633/1982) 6 §:n mukaan viivästyskorkoa on tällöin maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona vaadit tiettyä rahamäärää. Viivästyskorko on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva viitekorko (4 §).
Milloin kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen
Pienessä ja selvässä velassa kirjallinen maksuvaatimus riittää usein. Lakimiehen apu on paikallaan, jos
- vanhentuminen on jo aivan lähellä tai saattaa olla tapahtunut, ja on epäselvää, onko jokin aiempi viesti katkaissut sen,
- velallinen kiistää, että raha oli laina, ja väittää sitä lahjaksi,
- summa on suuri tai velallisia on useita, tai
- harkitset haastehakemusta käräjäoikeuteen tai ulosottoa.
Jos olet itse velallinen ja epäilet velan vanhentuneen, älä maksa tai tunnusta velkaa ennen kuin olet selvittänyt asian. Maksu ja tunnustus katkaisevat vanhentumisen, ja jo vanhentuneesta velasta tehtyä maksua ei saa takaisin.